Hän oli taitava, soitti selloa päivittäin. Hän oli taiteilijaluonne parhaimmillaan.
Iltaisin hän nautiskeli viskiä kera coca-colan (lienetkö hyvä makuyhdistelmä,
ken tietää) ja kirjoitti kappaleitaan. Soitti ja kirjoitti lisää.

Joskus häneen iski olemattomuuden tunne. Kuin ei olisikaan. Miksi? Elämä
Oli antanut hänelle kaiken mitä hän oli pyytänyt - Mahtavan soittimen
soittotaidon, oli antanut hänelle kaksi mahtavaa juomaa sekoitettavakseen,
Antanut hänelle olemuksensa. Elämä soljui uomissaan, hän soitti, kirjoitti, joi.

Elämä soljui...