Hänen tuoksunsa tuulahdus kasvoillani

Hänen olemuksensa vahvana vierelläni

Hän tietää, hän tietää kyllä

Tietää kuinka paljon häntä rakastankaan

En koskaan, koskaan tahtoisin

En tahtoisi päästää irti

Kuinka häntä palvonkaan...

Hänen äänensä kuin satakielen laulu

Hänen äänensä kuin tiukujen helinää

Tahdon kuulla, tahdon kuunnella

Aina ja ikuisesti,ikuisesti...

Vain hänen ääntään, vain hänen laulujaan

Vain hänen omaa sointiaan

Uusi laulu alkaa ja se kertonee rakkaudesta

Hän laulaa kauniisti, vieraalla kielellä

Hän ei usko sitä koskaan, sanon

"Laulat kauniisti"

Hän häkeltyy, punastuu

Hän ei usko sitä...

Anteeksi, etten aina jaksa olla tukenasi

Kaipaan joskus sinun tukeasi elämässä

Missäolet kun sinua eniten tarvitsen?

Olen hukassa

Olen peloissani

Olen yksin

Menetin sinut

Menetin itseni

Menetin elämäni

Nyt olen ja mietin pahoja

Istun kotona ja mietin

Olen poissa

Kaipaatko minua nyt?

Tunnetko rakastavasi minua enemmän?

Olen poissa, en tule takaisin.

Rakkaus on universaali ja tullut ihmisten keskuuteen syystä,että... 
ja kun tarpeeksi kauan oli joukossa mukana halusi lähteä jatkamaan matkaansa vaan, 
ei enää saanut siihen lupaa, vaan joutui ihmisten orjuuttamaksi... Rakkaus tee mulle sitä, tee mulle tätä, anna kuun taivaalta... 

Vaan joutui ymmärtämään sen, ettei kykene hänkään kaikkeen ja sekös vasta suretti. Eräänä päivänä vain sattui kohdalle henkilö, joka selitti: "Olen täysin ummikko kohdallasi, mutta kertoisithan jos mulla olisi mahdollisuus jonkinlainen ymmärtää..?" 
ja rakkaus katso hänelle vastauksen arvoiseksi luoden.. Olen vain universaali rakkaus, joka tuli ihmisten luo jakamaan sanomaa tätä, että kaikilla on muhun oikeus, mullakin oikeus itseeni ja te ihmiset menitte ja määrittelitte minut orjaksenne.. Nyt en tunne itseäni kuin ihmisten sanoilla ja katkeraksi voiden jääden.....

Tässä vaiheessa Jumala kääntyi Universaalin Rakkauden puoleen ja totesi. Et ole ihmisten orjuuttama, et määritetty sanoilla noilla, olet oma itsesi ja siksi oikeutettu lähtemään jos susta siltä tuntuu, mutta ymmärrä tää, ei muualta löydy ymmärtäjiä ja haluajia noita, jotka sun sanaasi uskovat... Ja tuolloin Jumala käänsi selkänsä rakkaudelle ja taivalsi omiin sfääreihinsä pohtimaan omia sanojaan...

Universaali Rakkaus... ei kenenkään oma, ei toisten orjuuttama, ei sanojen määrittämä, päätyi jatkamaan eloansa ihmisten keskuudessa, jakaen tietämystänsä ja tuntemuksiansa milloin missäkin oli tarpeen.

Hukkuen ohjeisiin, ajatellen niiden turhauttavuutta, niiden tarpeettomuutta.

Ajoitus huono? Väärä henkilö? Väärä tapa?

Luultavammin, todellakin, ynnäiltynä kyllä.

Ei parane olla niin tietäväinen, olla tietäväisempi kuin oikeasti onkaan oikeamminkaan.

Pudotellen kiviä sydämelle, murskaten pieniä palasia, upoten pikkahiljaa alle päin.

Ei tietoisena, ottavaisessa tilassaan, hukuttautuneena, ajattelemattomuus.

Tietoisuuden olemattomuus, harhaisuutta lähenteleväisyyden.

Haluttomuuden lukea...